Shoko Asahara

Aum shinrikyo (Korkein totuus)

1994 Aum käytti sariini-taistelukaasua Matsumotossa, Japanissa: 7 kuollutta
1995 sariinia Tokion metroon: 12 kuoli, yli 5500 kärsi oireista
1989-1995 useita murhia ja kuolemaan johtaneita onnettomuuksia

Kun tuomiopäivänlahkot yleensä tyytyvät kiusaamaan omia jäseniään lopun aikoja odotellessa, Aum ryhtyi sotaan koko yhteiskuntaa vastaan. Lahkon korkeasti koulutetut tiedemiehet ahkeroivat rynnäkkökiväärien sarjatuotantolinjan, räjähdysaineiden, tappajabakteeriviljelmien ja taistelukaasukemikaalien parissa vilpittömänä päämääränään tuoda koko Japanin kansa Korkeimman Totuuden eteen ennen maailmanloppua. Ennen kuin kaasuisku Tokion metroon lopulta pakotti johtajat tilille tekosistaan, tämä rikollisuutta ja terrorismia uskontoon yhdistänyt kultti oli tehnyt itsestään painajaismaisen irvikuvan buddhalaisuudesta, jota se väitti edustavansa.

Shoko Asahara

Aum Shinrikyon perustaja, Shoko Asahara, syntyi neljäntenä lapsena rutiköyhän tatamimatonkutojan perheeseen vuonna 1955 ja sai nimen Chizuo Matsumoto. Poika näki vajavaisesti vain oikealla silmällään ja lähetettiin sokeainkouluun. Chizuo kertoi koulutovereilleen unelmastaan nousta Japanin pääministeriksi. Hän pyrki Tokion parhaaseen yliopistoon mutta ei onnistunut. Tie politiikan huipulle kääntyi pystyyn.

Matsumoto meni naimisiin 1978 ja perusti klinikan, jonka asiakkaita hoidettiin hyvää korvausta vastaan akupunktiolla, joogaharjoituksilla ja yrttijuomilla. Liiketoimien ohessa Matsumoto kiinnostui uskonnoista ja liittyi vuonna 1981 Agonshu-nimiseen lahkoon, jonka mietiskelyharjoituksia hän noudatti tunnollisesti kolmen vuoden ajan. Agonshun oppien mukaan harjoittamalla sen rituaaleja ihminen voisi vapautua huonosta karmasta, tulla onnelliseksi ja saavuttaa lisäksi yliluonnollisia voimia. Myöhemmin Asahara väittikin saaneensa ”psyykkistä energiaa jonka avulla voi nähdä pahat aurat toisten ihmisten ympärillä”. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan ollut tyytyväinen asemaansa rivijäsenenä.

Viranomaiset katsoivat karsaasti tohtori Matsumoton puuhasteluja ja pidättivät hänet syytettynä laittomien yrttilääkkeiden myynnistä. Pidätys ja sakot saivat rouva Matsumoton pois tolaltaan ja johtivat Chizuon kriisiin, jossa hän alkoi kääntyä yhä enemmän hengellisten asioiden puoleen. Hän jätti Agonshun, mutta käytti sitä mallina omalle yhteisölleen.

Vuoden 1984 alussa Matsumoto perusti joogakoulun nimeltä Aum Shinsennokai (Aum, vuoristovelhojen seura), jonka 15 jäsentä pitivät häntä henkisenä opettajanaan. Vuonna 1985 hän onnistui saamaan jutun itsestään Twilight Zone -nimiseen lehteen, jossa käsiteltiin ufoja, telepatiaa, Nostradamuksen ennustuksia ja muita New Age -kliseitä. Kuvassa hän näytti leijuvan ilmassa. ”Pystyn levitoimaan noin kolme sekuntia, mutta aika on vähitellen pitenemässä”, hän kertoi lehdessä. Mutta se mitä hän kutsui ”levitaatioksi” on itse asiassa varsin yksinkertainen temppu treenatulle joogan harrastajalle: on vain istuttava jalat ristissä ja pompittava ilmaan reisilihasten avulla. Lehden valokuvaaja muisti Matsumoton pudonneen raskaasti maahan ja kärsineen selvästi kivusta mutta yrittäneen olla näyttämättä sitä.

Temppu toi loistavasti julkisuutta ja innokkaat nuoret tungeksivat Aumin joogakouluihin. Pehmeä-ääninen guru osasi puhua hauskasti yhtä hyvin mystisistä voimista kuin baseballistakin. Opiskelijat pakenivat stressaavaa elämänmenoa joogakouluun, jossa oli kotoisa ja lämmin ilmapiiri. Poissaolevien työnarkomaani-isien laiminlyömille pojille hän oli kaivattu isähahmo. Puolisokeasta joogaopettajasta alkoi vähitellen kehkeytyä karismaattinen uskonnollinen johtaja.

Myöhemmin Asahara kertoi, että Shiva-jumala ilmestyi hänelle samana vuonna hänen ollessaan mietiskelemässä Tyynen meren rannalla. Hän myös kohtasi vuoristossa Nostradamuksen ennustuksiin hurahtaneen historioitsijan, joka väitti, että Ilmestyskirjassa kuvattu lopullinen taistelu Harmagedonissa koittaisi tämän vuosisadan lopussa. Vain armollinen, jumalankaltainen rotu selviytyisi tuhosta ja rodun johtaja nousisi esiin Japanissa.

Chizuo Matsumoto kenties uskoi itse olevansa tuo johtaja. Niin suurta tehtävää ei voisi suorittaa kuka tahansa Matsumoto, joten sankarimme otti itselleen komeammalta kalskahtavan nimen: Shoko Asahara. Samoihin aikoihin hän alkoi kasvattaa paksua partaa ja käyttää pyhien miesten suosimaa valkoista, väljää kauhtanaa.

Vuonna 1986 Asahara teki pyhiinvaelluksen Himalajalle. Palatessaan takaisin Japaniin hän julisti kokeneensa valaistuksen pyhillä vuorilla ja saavuttaneensa siinä sivussa yliluonnollisia kykyjä, kuten taidon muistaa menneet elämänsä ja lukea ihmisten ajatuksia. Seuraavana vuonna hän kävi tapaamassa Dalai Lamaa. Tapauksesta otettiin kuva, jossa Asahara ja Dalai Lama seisovat vierekkäin. Kuva painettiin kaikkiin Aumin kirjoihin takeeksi niiden pyhyydestä.

Aum shinrikyo

1987 Asahara antoi järjestölleen uuden nimen: Aum Shinrikyo, ”Aum Korkein Totuus”. Vaikka Aumin näkemys maailmasta ja uskonnollinen sanasto perustuivat pääosin buddhalaisuuteen, Asahara yhdisteli vapaasti elementtejä eri uskonnoista. Hän valitsi pääjumalaksi hindulaisen Shivan ja korosti (Agonshun tapaan) askeettisia joogaharjoituksia keinona vapautua huonosta karmasta ja kehittää ”tieteellisesti” yliluonnollisia voimia.

Aum oli alusta alkaen maailman kieltävä uskonto. Kirjassaan Initiaatio (1987) Asahara esitti asian näin: illuusion valtaan joutunut ihminen hakee maailmasta nautintoa eikä ymmärrä, että elämä tässä maailmassa on kärsimystä ja vailla merkitystä. Vasta kyllästyttyään elämän iloihin ihminen on valmis aloittamaan Aumin harjoitukset. Mutta jos hän saavuttaa satorin (valaistus), hän tajuaa että raha, seksuaalinen nautinto ja muut sellaiset asiat ovat merkityksettömiä. Sitten hän voi astua tielle kohti gedatsua (vapautus), jossa ihminen lopulta saavuttaa täydellisen vapauden ja onnellisuuden.

Asahara itse kertoi saavuttaneensa valaistuksen ja yliluonnolliset kykynsä sen ansiosta, että hänellä oli edellisissä elämissä ollut suuria henkisiä opettajia. Mutta oppilaille sellaiset saavutukset olisivat tässä elämässä omin voimin mahdottomia. Kehittyäkseen henkisesti heidän oli korvattava oma tahtonsa gurun tahdolla ja noudatettava hänen käskyjään kyselemättä.

Asahara lueskeli raamatusta Johanneksen ilmestyksen kuvausta lopun ajoista ja saarnasi vuosituhannen vaihteessa uhkaavasta maailmanlopusta. Onnettomuus voitaisiin kuitenkin estää, jos Aum ehtisi ohjata 30 000 maailmasta luopunutta munkkia tai nunnaa valaistukseen. Visioon kuului myös utopiayhteiskunta: vuonna 1988 julkaistu lehtinen, ”Kutsu äärettömän puhtaaseen maailmaan”, selitti Asaharan suunnitelmaa rakentaa koko Japani täyteen omavaraisia ”Lotus-kyliä”:

”Etkö tulisi mukaan rakentamaan yhteiskuntaa joka perustuu totuuteen, jossa yhä useammat ja useammat sielut voivat elää totuudessa, toteuttaa gedatsun, ja päästä korkeampaan maailmaan? Autetaan maailmaa välttämään katastrofi ja saavuttamaan onnellinen tulevaisuus. – – Suunnitelma, jossa Japani muutetaan Shambhalaksi, on ensimmäinen askel kohti koko maailman muuttamista Shambhalaksi...” (Shimazono 1995: 396)

Askeesia Fuji-vuoren juurella

Aum shinrikyoa vaivasi alusta asti kyvyttömyys ymmärtää yhteiskunnallisia realiteetteja. Yksi sen virheistä oli perustaa luostarimaiset kommuuninsa syrjäisiin pikkukyliin, joiden konservatiiviset asukkaat katsoivat karsaasti meluisia, korkein aidoin ympäröityjä rakennustyömaita, joiden asukkaat hilluivat sähköjohdot päässä ja harjoittivat outoja menoja.

Vuonna 1988 Aum perusti ensimmäisen kommuuninsa Fuji-vuoren juurelle Kamikuishikin kylään, jonne se myös siirsi päämajansa. Kommuunit olivat osa Japanin ”shambaloimissuunnitelmaa”. Niissä järjestettiin meditointikursseja, joiden osanottajia rohkaistiin omistautumaan täydellisesti kultin toiminnalle. Tällaiset shukkeshat (munkit/nunnat) luovuttivat koko omaisuutensa Aumille ja vannoivat uskollisuudenvalan: ”Luotan henkisen ja fyysisen itseni kokonaan Aum Korkein Totuudelle, ja katkaisen kaikki yhteyteni maailmaan.” Luopumista ja uutta identiteettiä korosti uusi, sanskriitinkielinen nimi.

Monet Aumin kannattajista liikkuivat päässään eräänlainen myssy, joka antoi pieniä sähköiskuja päänahkaan. PSI:ksi (Perfect Salvation Initiation) nimetty vempain oli yksi Aumin ”tieteellisistä” keinoista jouduttaa valaistumista. Sen uskottiin synkronisoivan aivoaallot Asaharan aivoaaltojen kanssa.

Shukkeshan elämä oli kurinalaista. Suosittu harjoitus oli toistaa seuraavaa mantraa 16-20 tuntia vuorokaudessa:

”Vakuutan uskollisuutta Aumille, gurulle ja Shiva-jumalalle. Johdattakaa minut, (nimi), pian gedatsuun.”

Samalla oli kuviteltava mielessään gurun hahmo. Uudet tulokkaat saivat nukkua viisi tuntia vuorokaudessa, mutta valaistuneempien odotettiin nukkuvan vain pari-kolme tuntia. Liikaa uinailevat saivat ”extrajumalaista palvelusta”, siis lisää työtä. Mikäli nukahti tai puhui toiselle harjoituksien aikana, oli puhdistauduttava paastoamalla viikko pienessä kammiossa.

Vaikka värväystilanteissa kiinnostuneille osoitettiin lämpöä ja myötätuntoa, uudet tulokkaat saivat pian oppia, että puhuminen muusta kuin uskontoon liittyvistä asioista oli vahingollista ”kukkaiskieltä”. Koska oppilaan omat tunteet ja ajatukset olivat vain karman tuottama illuusio, täytyi valaistuneeseen Buddha-tilaan pyrkivälle täytyi olla täydellisen yhdentekevää, tunsiko hän nautintoa vai kärsimystä. Asaharan mukaan yhteiskunta oli turmellut ihmisten mielet. Siksi aumilaiset osallistuivat harjoituksiin, joissa käytettiin ”hyvää mielenkontrollia” yhteiskunnan manipulaation torjumiseksi. He kuuntelivat esimerkiksi kasettia, joka toisti seuraavaa viestiä:

”Vaikka alkaisin epäillä, se on vain illuusio jonka maallinen halu aiheuttaa. Epäilykseni ovat illuusioita, jotka johtuvat maallisesta halusta. Epäilykseni ovat illuusioita, jotka johtuvat maallisesta halusta. Vaiennan täten sellaiset epäilyt. Vaiennan täten sellaiset epäilyt. Mitä minun pitäisi tehdä, jos en voi vaientaa niitä? Silloin minun pitäisi vain jättää ne omiin oloihinsa. Jos tulee hetki jolloin epäilykset valtaavat mieleni, minun pitää toistaa mantraa ja suorittaa muistiharjoitus. Aion harjoittaa muistiani totuuden vuoksi! Aion harjoittaa muistiani totuuden vuoksi!” (Shimazono 1995: 410)

Eristyksissä elävät oppilaat olivat siten psykologisessa loukussa. Milloin tahansa heidän mieleensä tuli epäilyksiä, ne oli kiireimmiten torjuttava ”muistiharjoituksilla”, jotta henkinen kehitys ei vaarantuisi. Voimakkaat tunteet kuten viha, rakkaus, intohimo, tuska ja turhautuminen oli tukahdutettava ”pahana karmana”. Toiseen ihmiseen ei saanut kiintyä. Luottamuksellisten ihmissuhteiden puuttuessa ei ollut ketään, kenen kanssa olisi voinut vertailla kokemuksia tai puhua epäilyksistään.

Joillekin oppilaille yliluonnollisten kokemusten hankkiminen oli tärkeintä, ja he olivat valmiita mietiskelemään kuukauden eristyshuoneessa peseytymättä kertaakaan. Syntyneet hallusinaatiot tulkittiin henkisen kehityksen merkeiksi. Mutta rankkoihin harjoituksiin oli osallistuttava myös vastoin tahtoaan, jos usko oli horjumassa. Yksi ”parannuskeino” epäuskon sairautta vastaan oli sulkea jäsen pikkuruiseen huoneeseen useiksi vuorokausiksi. Huoneessa oli siirrettävä vessa ja televisio, jossa pyöri Asaharan video ympäri vuorokauden, äänenvoimakkuus täysillä.

Pyrkimys nopeaan laajentumiseen ja rahaa nielevä kommuunienrakennushanke johtivat ironisesti siihen, että ”materialismia” halveksiva uskonjärjestö velotti jäseniltään järjettömiä summia. Esimerkiksi PSI-päähineen vuokra oli miljoona jeniä kuukaudessa (yli 30 000 mk/5200euroa). Kaikki oli kaupan, jopa gurun likaista kylpyvettä myytiin juotavaksi pienissä purkeissa satojen eurojen hintaan. Asahara poisti oppilaittensa pahaa karmaa painamalla peukalon näiden otsalle. Tästä Shaktipat-rituaalista veloitettiin noin 300 euroa. Monet olivat kuitenkin tyytyväisiä ja todistivat autuaina, kuinka he olivat mm. toipuneet ihmeellisesti auto-onnettomuudesta, päässeet yliopistoon parantuneen muistinsa ansiosta ja saavuttaneet voittoja mahjong-pelissä.

Tie väkivaltaan

Aum katsoi, ettei elämä maallisessa yhteiskunnassa ollut minkään arvoista. Siksi se piti lahkon jättämistä harkitsevia munkkeja ”mielisairaina”, joita oli hoidettava väkisin esim. kylmään tai kuumaan veteen upottamalla. Mahdollisesti 8 oppilasta kuoli tahattomasti näissä ”tieteellisissä” yrityksissä edistää henkistä kehitystä. Varsinaiset murhat alkoivat jo 1989, jolloin muutama lahkon johtohenkilö surmasi lähtöä suunnitelleen oppilaan Asaharan silmien edessä.

Sama idea ajoi Aumin konfliktiin kommuuneissa asuvien nuorten vanhempien kanssa. Joukko vanhempia ja eräs Aumin ”veri-initiaatioon” käyttämiänsä rahoja takaisin vaativa pettynyt nuorukainen otti yhteyttä idealistiseen lakimieheen Tsutsumi Sakamotoon, joka esitti vaateet Aumille. Asahara pyysi lähimpiä apulaisiaan tappamaan lakimiehen. Murhaajat sähläsivät ja joutuivat tappamaan myös Sakamoton vaimon ja pienen vauvan.

Asaharan tulkinta buddhalaisesta poa-käsitteestä rauhoitti murhaajien omatuntoa: Aumia vastustava ihminen kerää itselleen huonoa karmaa. Myös Sakamoton kasvattama poika olisi aikoinaan tehnyt niin. Mutta nopea kuolema pitemmälle kehittyneen ihmisen kädestä takaa murhatulle paremman elämän seuraavassa jälleensyntymässä. Siten murhat olivat uhraus murhaajalta, ei murhatulta.

Vuonna 1990 Aum osallistui parlamenttivaaleihin omalla Shinrito-puolueellaan. Shinriton kampanjatyöläiset rikkoivat vaalilakia änkeämällä ihmisten koteihin, kampanjoimalla luvallisten aikojen ulkopuolella ja repimällä kilpailevien puolueiden vaalijulisteita. Aum valmistutti satoja möhkälemäisiä paperimassanaamioita, jotka muistuttivat joko elefanttipäistä Ganesha-jumalaa tai Asaharaa itseään. Uskonkiihkoiset kannattajat marssivat ne päässä Tokion kaduilla huudellen ”Shoko, Shoko!” ällistyneille katsojille.

Vastoin Asaharan suuria odotuksia Shinrito ei saanut ainoatakaan ehdokasta parlamenttiin. Aum tosin sai julkisuutta: siitä tuli yleinen pilkan kohde. Tappio parlamenttivaaleissa merkitsi käännekohtaa Aumin historiassa. Pettynyt Asahara julisti, että vain pieni osa ihmiskunnasta pelastuisi tulevasta maailmanlopusta. Ilmapiiri lahkon sisällä muuttui epätoivoiseksi ja vainoharhaisemmaksi. Aum piti koko modernia yhteiskuntaa vihollisenaan, ja Asahara alkoi saarnata Yhdysvaltojen ja Japanin kruununprinssin salaliitosta, joka oli tähdätty Aumia vastaan.

Aum torjui sitä kohtaan osoitetun kritiikin kiihkeästi ja haastoi aggressiivisesti oikeuteen kaikki sen tielle osuneet. Samalla Asaharan ennustukset sivilisaation tuhoutumisesta kävivät yhä tarkemmiksi ja katastrofien päivämäärät lähenivät. Lopulta hän väitti, että Harmagedon alkaa jo 1996 Japanin vajotessa Tyynen meren aaltoihin. Ennustukset toivat julkisuutta ja motivoivat jäseniä ankarampaan työhän, mutta ajoivat samalla Asaharan itsensä nurkkaan. Ennen pitkää jotakin oli pakko tapahtua, jotta profeetta säilyttäisi uskottavuutensa.

Joukkomurha sariinikaasulla

Kesällä 1994 Aum perusti oman ”hallituksen”, joka ottaisi hallitsemisvastuun koko maailmassa Harmagedonin koittaessa. Tieteiskuvitelmiin kajahtanut ja kuolemansäteistä uneksiva insinööri Hideo Murai sai vastuulleen Tieteen ja teknologian ministeriön, jonka pääasiallinen tehtävä oli tuottaa aseita Aumin käyttöön. Kemisti Seiichi Endo valittiin terveysministeriksi. Nimitys ei ollut vailla ironiaa, sillä Endon laboratorioissa yritettiin ilmeisesti kehittää bakteeriase ja valmistettiin synteettisiä huumeita, joita todennäköisesti käytettiin lisäämään initiaatioseremonien ”tehoa”. Asahara itse omaksui arvonimen shinsei hoo, ”Pyhä Keisari”.

Aum Shinrikyon jäsenmäärä Japanissa oli kasvanut noin 10 000:een, josta reilut tuhat oli kokoaikaisia shukkeshoja. Se oli myös laajentunut ulkomaille ja menestynyt hyvin Venäjällä. Mutta konflikti yhteiskunnan kanssa oli kärjistynyt pisteeseen, jossa lahko kidnappasi vastustajiaan ja omia luopioitaan, joita se piti vankina kommuuneissa. Kuinka monta ihmistä kuoli näissä yhteyksissä on epäselvää. Vastustavien äänien lisääntyessä lehdistössä ja muualla Aum reagoi kiihdyttämällä yrityksiään valmistaa erilaisia aseita.

Asahara oli jo pitkään saarnannut, kuinka Yhdysvaltojen armeijan koneet lensivät jatkuvasti Aumin kommuunien yläpuolella ja suihkuttivat sariinia, minkä vuoksi asukkaat kärsivät monenlaisista sairauksista. Puheet osuivat yksiin sen ajan kanssa, jolloin Aum itse kehitti taistelukaasuasettaan. Ilmeisesti kehittelytyössä sattui onnettomuuksia, joiden seurauksista kommuunin asukkaat (joista suurin osa ei tiennyt aseohjelmasta mitään) saivat kärsiä.

27. kesäkuuta 1994 Aumin iskuryhmä ajoi sariinikaasun levitykseen muunnetun kuorma-auton Matsumoton kaupunkiin keski-Japaniin. Iskun tarkoitus oli lykätä erästä Aumin kannalta huonosti sujuvaa oikeudenkäyntiä tappamalla kolme tuomaria. Seitsemän täysin viatonta ihmistä kuoli ja useita satoja vahingoittui. Tuomarit olivat vahingoittuneiden joukossa, ja Aum saavutti tavoitteensa, sillä oikeudenkäynti lykkääntyi.

Uudenvuodenpäivänä 1995 Japanin laajin sanomalehti Yomiuri Shinbun julkaisi etusivullaan uutisen, jossa se kertoi poliisin löytäneen maaperästä jälkiä sariinikaasun komponenteista Fuji-vuoren juurella Kamikuishikin kylässä. Uutinen myös yhdisti tapauksen Matsumoton kaasuiskuun. Uutinen pelästytti Aumin johtoryhmän. Ilmeisesti jo lähes valmis sariinin sarjatuotantolaitos purettiin paljastumisen pelossa.

Suuri Hanshin maanjäristys, joka tuhosi 17.1. 1995 Koben kaupungin, vei viranomaisten ja lehdistön huomion pois uskonlahkosta joksikin aikaa. Asahara väitti ennustaneensa maanjäristyksen. Hideo Murai väitti, että onnettomuus johtui Yhdysvaltojen armeijan tekemästä kokeesta ”maanjäristysaseella”. Mutta pian Aum teki kaksi virhettä, jotka vetivät poliisin huomion uudestaan puoleensa.

Ensimmäinen oli yritys tappaa Aumia julkisesti kritisoinut journalisti Shoko Egawa postiluukusta suihkutetulla myrkkykaasulla. Toinen oli lakimies Kiyoshi Kariyan kidnappaus ja kuolema. Kariya oli osannut pelätä pahinta ja jättänyt pojalleen viestin: ”Jos minä katoan, minut on siepattu Aum Shinrikyo -lahkon toimesta.” Maaliskuun 19. päivä poliisi ratsasi Aumin temppelin Osakassa ja pidätti kolme jäsentä epäiltynä erään luopiojäsenen kidnappauksesta.

Kuten Sakamotojen tapauksessa, Aumin johtoryhmä reagoi uhkaan järjettömän voimakkaasti. Asahara ilmeisesti uskoi, että oli parempi iskeä ensin poliisia vastaan kuin odotella mitä tapahtuu. Vaikka sariinitehdas oli purettu, kaksi lahkon johtavaa tiedemiestä onnistui valmistamaan muutaman litran epäpuhdasta sariinia.

20. maaliskuuta 1995 kymmenen korkea-arvoista jäsentä nousi aamuruuhkassa viiteen metrojunaan eri asemilta. Sovittuna hetkenä he puhkaisivat sateenvarjojen teroitetuilla kärjillä sariinipussit, jotka oli kääritty sanomalehtipaperiin, ja jättivät ne juniin haihduttamaan kuolettavan sisältönsä. Kasumigasekin asema kärsi pahiten, mikä oli luultavasti tarkoituskin: aseman lähellä on Japanin poliisin päämaja ja joukko hallituksen virastoja. 12 ihmistä kuoli ja yli 5500 sairastui, vaikka sariini oli vain kolmekymmentäprosenttista.

Aum sariini-iskun jälkeen

Kaasuisku oli sokki Tokiossa, jonka katuja pidetään maailman turvallisimpina. Aumin johtajat piiloutuivat ja ehtivät järjestää joitakin vähäisempiä väkivallantekoja tai iskuyrityksiä ennen kiinnijäämistään. Poliisi teki ratsioita lahkon kommuuneihin, pidätti joukon lahkolaisia, takavarikoi tonneittain kemikaalitynnyreitä ja toimitti hoitoon kooman partaalle nälkiintyneitä shukkeshoja. Koko Japani pelkäsi uusia kaasuiskuja huolimatta viestistä, jonka Asahara lähetti piilopaikastaan: hän kertoi videonauhalla, että buddhalaisena järjestönä Aum kunnioitti elämää eikä voisi vahingoittaa ketään, ja kemikaalitkin olivat vain Buddha-patsaiden kiillottamista varten.

Poliisi sai vihiä Asahan olinpaikasta huomatessaan, että erääseen Aumin rakennukseen vietiin paljon meloneita, jotka tiedettiin Mestarin lempiherkuksi. Asahara pidätettiin 16. toukokuuta pienestä salahuoneesta. Hänen ympärillään oli kasettinauhuri, joitakin lääkkeitä ja kasoittain rahaa.

Nimestä ”Aum Shinrikyo” tuli kirottu koko Japanissa eikä kukaan halua edelleenkään lahkon jäseniä naapureikseen. Asahara istuu vankilassa ja joitakin johtoryhmän jäseniä on tuomittu kuolemaan. Vuoden 1999 loppupuolella Japanin parlamentti hyväksyi lain, joka antaa mahdollisuuden puuttua voimakkaasti uskonnollisen yhteisön toimintaan. Laki koskee ”ryhmää, joka on syyllistynyt mielivaltaiseen joukkomurhaan tai sen yritykseen käyttämällä esimerkiksi sariinikaasua kymmenen viime vuoden aikana”.

2000-luvun alussa Aum Shinrikyo vaihtoi nimensä ja myönsi lopulta, että osa sen jäsenistä syyllistyi rikoksiin. Uusi nimi on Aleph. Järjestön otti johtoonsa entinen tiedottaja Fumihiro Joyu. Aleph korostaa voimakkaasti buddhalaisuuttaan mutta ei ole kieltänyt yhteyttään Shoko Asaharaan: ”Aivan kuten et katkaisisi yhteyttä fyysiseen isääsi tai äitiisi, vaikka tämä tekisi rikoksen, mekään emme katkaise yhteyttämme henkiseen isäämme”, Joyu toteaa haastattelussa New York Timesille.

Helmikuussa 2004 tokiolainen tuomioistuin tuomitsi Shoko Asaharan kuolemaan hirttämällä. Yksitoista Aum Shinrikyon entistä johtohenkilöä oli jo aikaisemmin tuomittu kuolemaan.

Kirjallisuutta ja linkkejä

© Pekka Lähteenaro www.lahteenaro.net