David Koresh

Daavidin oksa
Tulipalo Wacossa, Texasissa 1993

75 vainajaa

Kahdeksankymmentäluvulla ei tapahtunut mitään Jonestowniin verrattavaa, mutta seuraavalla vuosikymmenellä surulliset uutiset seurasivat toisiaan. Ensimmäinen näistä oli Daavidin Oksan päämajan tuhoutuminen Mt Carmelilla Wacon kaupungin lähellä 19. huhtikuuta 1993.

David Koresh ja Daavidin oksa

Daavidin oksa (Branch Davidians) on Seitsemännen päivän adventisteista erkaantunut ryhmä, joka odottaa Kristuksen pikaista saapumista ja valmistautuu lopunaikojen tapahtumiin pyrkimällä askeettiseen ja omavaraiseen elämään lahkon keskuksissa. Lahkolaiset uskovat, että raamatun jakeisiin on koodattu salakielisiä viestejä ihmiskunnan tulevaisuudesta ja järkkymättömistä totuuksista. Ryhmän mukaan Kristus odottaa tilaisuutta astua maanpäälle perustamaan tuhatvuotista valtakuntaa, mutta ei voi tehdä sitä, koska Seitsemännen päivän adventistit -kirkko on maallistunut liikaa.

Vuosikymmenien ajan daavidilaiset olivat lähinnä emäkirkkonsa riesana eivätkä juuri erottuneet muista kristillisistä maailmanlopun odottajista. Tilanne muuttui 1987, kun sulavapuheinen nuorimies Vernon Howell nousi lahkon johtoon kiivaassa valtataistelussa, jonka tuoksinassa ei kaihdettu edes tulitaistelua Villin Lännen malliin. Tuntikausia kestävissä raamattupiireissä mystisiä tunnelmia nostattava Howell keräsi joukon palvovia kannattajia, jotka pitivät häntä messiaana. Vuonna 1990 Howell muutti nimensä David Koreshiksi, vapaasti käännettynä ”Daavidin Messias”.

Koresh kertoi saavansa viestejä Jumalalta ja saarnasi, että Jeesus Kristus oli vapahtanut vain tämän ristiinnaulitsemiseen saakka eläneet ihmiset. Sen jälkeen eläneiden pelastaminen lankesi David Koreshin vastuulle. Mutta toisin kuin Jeesus, Koresh oli ”syntinen messias”, joka juuri syntisyytensä ansiosta pystyisi tuomitsemaan meitä heikkoja ihmisiä edeltäjäänsä reilummin.

Uusi messias saikin tehdä avoimesti kaikkea sellaista mikä oli kielletty syntinä hänen seuraajiltaan. Hän alkoi ottaa ”hengellisiä vaimoja” lahkon nuorista naisista. Aloitettuaan sukupuolisuhteen teini-ikäisen tytön kanssa Koresh selitti hämmentyneille vanhemmille, että olennainen osa hänen messiaanista tehtäväänsä oli panna alulle kokonainen sukupolvi ”Jumalan lapsia”. Nämä lapset pystyttäisivät Daavidin huoneen ja hallitsisivat lopulta koko maailmaa tuhatvuotisen valtakunnan koittaessa.

Naiset olivat imarreltuja, sillä kuka tahansa nainen ei ollut Koreshin kupeiden arvoinen. Mutta kun messias alkoi haalia haaremiinsa myös naimisissa olevien miesten vaimoja, aviomiehet eivät voineet pidätellä kyyneleitään. Jumalan tahtoa oli vaikea ymmärtää... Lohdutukseksi Koresh lupasi jokaiselle miehelle taivaassa täydellisen parin. Hän myös valitti, ettei ollut helppoa olla profeetta, kun sänkyyn oli joka ilta pyrkimässä joku nainen, joka ei ymmärtänyt että messiaskin väsyi joskus.

Profeetan seksitavat synnyttivät ristiriitoja yhteisön sisällä, ja Koreshin menestys nuorten ihmisten värväämisessä lahkon täysiaikaisiksi käännynnäisiksi herätti huolta ulkopuolella. Samaan aikaan päämaja Mt Carmel alkoi valmistautua lopunajan katastrofeja varten keräämällä valtavat varastot säilöttyä ruokaa, aseita, ammuksia ja polttoaineeksi suuren säiliön propaanikaasua. 1992 Koresh antoikin asuinyhteisölle nimen ”Ranch Apocalypse”.

Tulipalo Wacossa

Onnettomassa tapahtumaketjussa, joka lopulta johti kymmenien ihmisten kuolemaan, esitti tärkeää osaa entinen lahkolainen Marc Breault. Breault oli eronnut lahkosta 1989. Sen jälkeen hän otti elämäntehtäväkseen paljastaa Koresh huijariksi. Breault väitti, että Koresh oli raiskannut nuoria naisseuraajiaan, pahoinpidellyt lapsia ja käyttänyt näitä seksuaalisesti hyväkseen ja suunnitteli mahdollisesti jopa lasten rituaalimurhaa tai koko yhteisön joukkoitsemurhaa. Australian televisio ja paikallislehti Waco Tribune-Herald kiinnostuivat asiasta ja tekivät ”kultista” vuoden 1993 aikana sensaatiohakuisia juttuja, joiden päälähde oli joko Breault tai eräät muut häneen yhteydessä olleet entiset lahkolaiset. Kun samaan aikaan viranomaiset saivat tietää, että Mt Carmeliin oli rahdattu yli 10 000 $ arvosta ampuma-aseita, kranaatteja ja räjähdysainetta, ja yhteisön naapurit kertoivat kuulleensa konetuliaseiden ääntä, Bureau of Alcohol, Tobacco and Firearms (BATF) päätti järjestää ratsian lahkon tiloihin. Iskua perusteltiin sekä laittomilla aseilla että lasten suojelemisella lahkon sisäiseltä väkivallalta.

Ratsia päätettiin tehdä rynnäköimällä, sillä BATF uskoi Breault’n vakuuttelut, ettei Koresh kuuntelisi järkipuheita ja päästäisi ketään kommuuniinsa. Aikaisin helmikuun 28:n päivän aamuna 1993 BATF:n aseistautuneet agentit rynnäköivät vuorelle, vaikka tiesivät, että Koresh oli saanut vihiä suunnitelmasta. Iskujoukot saivat vastaansa kivääritulta ja ”banaanin kokoisia” ammuksia. Puolitoista tuntia kestäneen sekavan tulitaistelun aikana neljä BATF:n agenttia ja kuusi Daavidin Oksan jäsentä sai surmansa. Yksi näistä oli Koreshin oma tytär. 17 ihmistä haavoittui, näiden joukossa Koresh itse.

Viranomaiset perääntyivät, FBI otti tilanteen komentoonsa ja alkoi 51 päivää kestänyt piiritys, jonka aikana FBI veti omituista kaksoisroolia: toisaalta sen neuvottelijat yrittivät laukaista tilanteen puhumalla Koreshin kanssa, ja joitakin ihmisiä lähtikin pois yhteisön tiloista; mutta toisaalta FBI:n militantit iskujoukot kävivät välillä romuttamassa lahkolaisten autot juuri kun neuvotteluissa oli alettu edistyä.

FBI uskoi, että Koresh olisi pelkkä huijari, jolta menisi pian pupu pöksyyn painostuksen edessä. Mutta Koreshin apokalyptiseen visioon piiritys sopi hyvin: hän oli jo aiemmin ennustanut, että lahkolaiset joutuisivat kärsimään vihollisen vainosta, ja sotaoperaatiota muistuttava ratsia täytti ennustuksen yhtä hyvin hänen itsensä kuin seuraajienkin silmissä.

Koresh ilmoitti, että Jumala oli käskenyt hänen odottaa. FBI:n kärsivällisyys petti huhtikuun 19:ntenä päivänä. Panssarit mursivat lahkon rakennuksen seiniä ja ampuivat sisään kyynelkaasukranaatteja, joiden uskottiin ajavan pois niin lapset kuin aikuisetkin. Pian rakennuksen sisällä alkoi raju tulipalo, mutta vain muutama ihminen tuli ulos. Palomiehet kieltäytyivät lähestymästä rakennusta, koska pelkäsivät tulevansa ammutuiksi. FBI:n agentit katsoivat typertyneinä, kuinka rakennus paloi poroksi miehineen, naisineen ja lapsineen.

Kukaan ei tiedä, mitä rakennuksessa tapahtui viimeisten hetkien aikana. Ihmiset jäivät loukkoon joko sen takia, että liekit estivät heitä lähtemästä, tai siksi että he uskoivat, että hylätessään messiaansa he hylkäisivät myös mahdollisuuden pelastua viimeisellä tuomiolla. Raunioista löytyi 75 ruumista. Lapsia oli yritetty suojata tulipalolta peittelemällä heitä märkien huopien alle. Kuudestatoista ruumiista (joista 3 lapsia) löytyi ampumahaavoja, merkki armomurhista tai joukkomurhayrityksestä viimeisten epätoivoisten minuuttien aikana.

Kirjallisuutta ja linkkejä

© Pekka Lähteenaro www.lahteenaro.net