Kesän sinisinä iltoina kulkisin polkuja,
vehnän raapimana, tallaisin hentoa ruohoa;
mietteissäni tuntisin tuoreuden jaloissani.
Antaisin tuulen huuhtoa hiuksiani.
En puhuisi, en ajattelisi mitään:
mutta loputon rakkaus kohoaisi sydämeeni,
ja menisin kauas, kovin kauas niin kuin
mustalainen, luontoon – onnellisena,
kuin naisen kanssa.